keskiviikko 2. tammikuuta 2008

Katumus à la Freud

Katumus valtaa usein mielen rankan juhlinnan jälkeen, kun viimeisetkin alkoholihöyryt ja -huurut ovat poistuneet elimistöstä. Kansanomaisesti tämä on tietenkin "morkkis", joka ilmenee erilaisin lupauksin elämäntapojen muutoksista. Sisältyypä tähänkin kultin piirteitä, kun lupaukset parempaan elämään pyrkimisestä vaativat henkilökohtaisia uhrauksia kuten luopumista tai pidättäytymistä jostain (esim. alkoholista, tupakasta, seksistä jne.). Onneksi ihmispololla on oikeus odottaa, että jumalat muuttavat hänen elämänsä suunnan, mikäli hän vain suorittaa vaaditut uhrimenot ennalta säädetyllä tavalla.

Freudilaisittain ajateltuna tilanne on kuitenkin paljon armollisempi, mikäli armo ei ole vain numinöösi ilmiö. Katumusharjoitukset nimittäin voidaan tietenkin tulkita neurooseiksi, jotka sitovat psyykkistä energiaa ja vaikuttavat häiritsevästi kaikkeen sielulliseen toimintaan. Miten sitten päästä eroon "morkkiksesta", arvon herra Freud? Vastaus on yksinkertainen. Ensin pitää selvittää, mikä torjuttu vietti aiheuttaa neuroosin eli tässä tapauksessa katumuksen. Ja sehän oli kuin olikin rankka juhlinta, joka sekin vaatii valtavat määrät sielullista energiaa! Katumuksen neuroosina voimme siis välttää, jos torjuttujen viettien energia onnistutaan sublimoimaan eli (yksinkertaistaen) kanavoimaan muihin tarkoituksiin, mihin ne alkuaan pyrkivät.

Tämän sinänsä yksinkertaisen psykoanalyyttisen katumuksen analyysin ongelma on sen retrospektiivisyys. Miten voisimmekaan jälkikäteen ymmärrettyämme katumuksen mekanismin vaikuttaa siihen, joka jo aiemmin aiheutti nyt tuntemamme katumuksen? Maalaisjärki väittää, ettei se voi onnistua. Ja hämmästyttävää kyllä, myös Freud yhtyy tähän. Freudin mukaan ihminen ei kerta kaikkiaan parane ponnistelemalla tahtoaan ja pyrkimällä muuttumaan "paremmaksi ihmiseksi". Ainoa mitä on tehtävissä, on oppia tuntemaan itsensä ja oireidensa syyt. Ei näet pidä unohtaa, että Freudin päämääränä oli vapauttaa ihmiset estoista ja laajentaa heidän toimintavapauttaan. 

Delfoin Apollon vanha neuvo pätee edelleen. Tunne itsesi!    

2 kommenttia:

Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

Kiintoisa blogi!

Irrallinen huomio; Freudin väitetty vapautusprojekti estoista sekä ihmisen toimintavapauden laajentamistavoite ovat sikäli kiintoisia että

a) hänen kerrotaan inhonneen musiikkia
b) Jungin kanssa käymässään keskustelussa hän toi ilmi että hän halusi ehdottomasti dogmatisoida seksuaalisuuden merkityksen; ""Rakas Jungini, lupaa minulle, ettet koskaan hylkää seksuaaliteoriaa. Se on olennaisin asia kaikista. Ymmärräthän, että meidän täytyy tehdä siitä dogmi, järkkymätön suojavarustus."

-gs

Johannes Hairetikos kirjoitti...

Kiitokset.

Freudin seksuaaliteoriassa on sekin mielenkiintoinen puoli, että juuri sen avulla Freud saa piilotajunnan ilmiöt kytkettyä johonkin luonnolliseen. Toisin sanoen piilotajunta jäisi vailla "luonnollista" perustaa, jollei sen toiminta heijastuisi johonkin.