Sanotaan, että ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Klassillisen kreikan sana hybris merkitsee liiallista itseluottamusta ja ylpeyttä, joka usein johtaa yksilön katastrofiin. Aristoteleen mukaan ihminen joutuu hybriksen valtaan, kun hän luopuu kultaisen keskitien ihanteesta ja itsevarmasti vakuuttuneena omasta erinomaisuudestaan toimii virheellisellä tavalla.
Nemesis puolestaan on helleenien jumalatar, joka edustaa oikeudenmukaisuutta ja jumalten kostoa. Hänen päätehtävänään on korjata kaikki ne vääryydet, joita aiheuttavat onnen ja onnettomuden epätasainen jakautuminen sekä ylimielisen kopeuden ja itsekorostuksen seuraukset. Hybris johtaa aina deterministisesti Nemesiksen väliintuloon.
Ihminen toimii aina tiettyjen välttämättömyyksien alaisena. Antiikin ihmiset nimittävät tätä jumalten tahdoksi, joka käsittää muun muassa oikeudenmukaisuuden, suvaitsevaisuuden ja yhteisen hyvän. Ihmiset - toisin kuin jumalat - ovat kuolevaisia ja sidottuja luontoonsa. He pyrkivät pois tietämättömyyden tilasta jyräämällä vastustajiaan. Näin he luulevat raivaavansa tieltään vallan esteitä ja kuolevaisuuden rajoja. Turhan sooloilun tuloksena on täydellinen kaaos.
Vain raivottaret Mustasukkaisuus, Verikosto ja Loputtomuus myhäilevät tyytyväisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti