tiistai 1. tammikuuta 2008

Uuden vuoden kultti jälleen kerran

Vuoden vaihtuminen on merkillinen tapahtuma. Toiveikkaina lataamme uskomattoman paljon odotuksia kahden vuorokauden ja samalla kahden vuoden yhtymäkohdalle, joka eräässä mielessä on määritetty keinotekoisin perustein. Aika mitattuna ei tietenkään ole luonnollista, sillä luonnollinen aika on jokaisen henkilökohtainen tunne "ajan virrasta". Tosin tämä fenomenologinen aikakäsitys on vaarassa tappaa kaiken sosiaalisuuden, sillä vain sopimalla maagisesta ajankohdasta voimme kokoontua yhdessä viettämään sen ympärille muodostettua kulttia. Tuskin moni haluaisikaan viettää "vain henkilökohtaista" uutta vuotta, joka ei ole sidottu mihinkään yhteiseen konventioon. 

Termi "uusi vuosi" on itsessään eräänlainen anomalia. Kaikkihan me tiedämme, että vuoden vaihtuessa toiseksi vuodet asettuvat lineaariseen järjestykseen ja samalla kumuloituvat ainakin numeerisessa mielessä. Samaan aikaan kuitenkin kaikki edellisen vuoden kulttimaiset tapahtumat, kuten pyhät ja muut juhlapäivät, varmuudella tulevat uudestaan ja vieläpä siten, että niille tyypilliset ominaispiirteet pysyvät identtisinä. Kulttimenot pysyvät samoina, vaikka aika (ainakin näennäisesti) juoksee eteenpäin. Ympyrä peittoaa suoran, täydellinen epätäydellisen.
 
Uusi vuosi on aina periaattellinen alku, principium, jonka perustavana piirteenä on lupaus paremmasta. Edistysoptimismin aikakaudella jokainen vuosi ajatellaan aiempaa paremmaksi, ikään kuin jonkin jumalaisen kaitselmuksen (kuten "Sanan" tai "Hyvän") takaamana. Näin uuteen vuoteen sisältyy aina myös hallintaa. Useimmat meistä lupaavat toimivansa uutena vuonna paremmin kuin aiempana, vaikka he eivät olisikaan selkeästi arvioineet kuluneen vuoden kommeluksia. Ei liene sattumaa, että latinan alusta (principium) on johtunut moni johtajuuteen viittaava sana (esim. suom. prinssi, ital. principe "ruhtinas").

Johdattavaa ja periaatteellista uutta vuotta!

   


2 kommenttia:

karhurannanesa kirjoitti...

Termi "uusi vuosi" on itsessään eräänlainen anomalia.

Jostain kumman syystä tämä lause sai minut nauramaan. Ei etteikö "uusi vuosi" olisi anomalia :)

Lupaavan tuntuinen blogi sinulla.

Johannes Hairetikos kirjoitti...

Heh. Hyvä niin. Totesihan tosin Horatiuskin aikoinaan, että totuuden voi sanoa nauraen (lat. ridentem dicere verum). Nauru ei totisesti ole vain viihdettä varten!

Kiitokset, tästä on hyvä jatkaa.